maanantai 29. joulukuuta 2014

34.

sinä kuulut sinne,
missä linnutkin itkevät
lapsenpäänkokoisia kyyneleitä
missä suonet ovat puhtaat:
otan vyötäröltäsi kiinni,
marenkineito,
kuin kätesi
jotka vielä nukkuvat
hiljaa kaulaani sulattamassa
ennen kuin uni on irronnut ihosta.

maanantai 15. joulukuuta 2014

33.

kehäsi
   aurasi
      portaat luoksesi
hukuttavat toistoon

anna minun vielä kerran
kastaa kasvoni
turkooseihin sanoihisi
joista en koskaan oppinut.

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

32. x

katsot kuin
eläintenraatoja teiden varsilla
kuin pinnan hajottavia pisaroita,
puhtaiksi kaluttuja vanhoja jänteitä

näen kaiken, minkä sinäkin.

31. x

tästä kohtaa olen viallinen
   me korjaamme sinut kyllä
liekki ilman halki, ja
minusta irtosi osa.

näitte luuhuni saakka
ja minusta nousi se ääni:
en minä kirvelevää ihoa,
en kuumuutta, mutta
ei maailmasta paljaana
ole kenenkään verkkokalvoja varten.

30.

kiedon kaulaani
maisemaa hajottamasta
vielä sähköiset vaijerit
naakat niiden mukana,

huomaan ilmeissä hätää
eihän ole,
luulisi sukulaissielujen
tunnistavan toisensa

perjantai 12. joulukuuta 2014

29.

et sellainen jota odotin
et niitä joista näin unia
olet uusi, hämmennät minua
vieläkin on kuin lasilla kulkisi

jos kaikki muuttuukin 
meren vaahdoksi,
jos simpukkana herään
levien seasta
ja on             ei sinua, vain
oma uurteinen kuoreni
valoa vailla

28.

unohdettu hibiskus
lepää kaulakuopassasi
    sinusta
    galaktista yksinäisyyttä
    ei ole olemassa,
mykkäelokuvan päälle
kuuluu laulaa.
    eivät vetoketjut mitään ole
    kun on kääntänyt ympäri sydämen.

tiistai 9. joulukuuta 2014

27.

mitä hyvänsä hän olisi ollut
olisin rakastanut
pitkin meren pohjaa
ikkunalasien läpi
kesällä kuivuvien pyykkien seassa

näkisinpä päivämme selvemmin,
mutta ilma jota hengitän
ei ole koskaan 
tuntenut hänen tuoksuaan,
ruoho kasvaa ylitsemme
jokaisessa eilisessä ja huomisessa.

26.

minä olin 
tasaisesti pyörivät helmat,
olin täydellisen 
loppuunkiharrettuja sanoja
   mutta nyt minua on kai purtu

tiesin, että kun sade
kasvattaa sienet kehään
on keijuilla tanssiaiset,
että silloin kuuluu hiipiä takaisin
varoa häiritsemästä

   mutta nyt minua on kai purtu,
korkeus ei päästä ääntäkään
kun hoipun sydänjuuriasi pitkin
   entiset hymyt katsovat
   kun ompelen elämää ihoni alle,
juon mustetta
tunteakseni aurinkomyrskyn.

maanantai 8. joulukuuta 2014

25.

kuljet ensin
vasemmasta kammiosta oikeaan
sitten nouset päähäni
kuin pukisit minut
raskaaseen viittaan

lopuksi käärit silkkeihin
silmäni lumisokeat.

katson, miten
lepäät tapettia vasten
liian   kaukana   lähellä

himmennetyissä valoissa
en löydä minua
en löydä minua
en löydä minua

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

24.

ranteeni eivät kestäneet
selkärankakin taipui kaarelle
kun ne putoilivat yksi kerrallaan
(sormiluut)

suljin silmäni
nilkkojen ja lupausten
raksahdellessa rikki,
ehkä sattuisi vähemmän.

23. x

(ensin samettikuoret
alushameen kahahdus, sitten
yksitellen putoilevat pitsit, 
vielä vaalea puku

sinipunaisen vaaleankeltaisen liitto
erisävyiset juovat
joka puolelta kirjailtu, mutta

hengityksen välissä
lempeä kuvajainen)

22.

keskustelette:
tulevaisuudesta
onko parveke tarpeellinen
hääpukujen leikkaukset,

kalenterinne puhuvat kuumeisesti
sokerihuurretut sanat rapsahtelevat.

sopeutuisitte vain
minä pysyn maillani, te omillanne
etkä eilen et tänäänkään saa hymyä 
silmiini asti.

maanantai 1. joulukuuta 2014

21.

                  voi punahilkkani

               täytyikö sinun kuolla?

             niin sievinä painautuivat
            askeltesi jäljet sammaliin,
         pehmeää uhkaa jota rakastan.

      sinä katosit kastehelmien joukkoon
          vaivuit hitaasti niiden lomaan
                  nyt olet muualla:
                    sylissäni ovat
               enää kapeat raajasi
                     olet juossut 
       puhaltamieni savurenkaiden ohitse
              minun ohitseni, jättänyt
             jääaamun yksin valumaan
                    kaulaani pitkin.

20.

tunnen sinut liian hyvin
jokaisen tavun ja kämmenviivan
ja vaivatta telkeän sinut sanojeni väliin.
kunpa en sinua hallitsisi
et sinäkään hallitse minua,
kutsuvia lakastuvia lauseitani.

lumelempeydellä on
ovistasi niin helppo astua
käydä sisään
kuin ihoon uppoava skalpelli
syvin iskuin, painavin
vedoin raskaassa vedessä kuin
ne, jotka huokauksiasi ajavat,
kuolevat siiveniskut.

ei paljastu koko varjoni
et näe kasvojani kokonaan

jos näkisit,
et haluaisi enää
haaksirikkoutua minuun
korkeimpine aaltoinesi, minua vasten
hauraampina kuin mikään ennen.

19.

hiljennyn desibelien alttarille.
(tämä on kaupunki, jossa 
hymyt rikkovat tyyniä 
pintoja hisseissä soi
aina sama musiikki tunnelit 
kiemurtavat katseilta piiloon)

pohjapiirustuksia analysoimalla
voimme ennustaa 
koko huomisen ohjelman,
esimerkkejä kirjoittamaan
oppii kuka tahansa, mutta
vain täysvalmiudessa
sielu voi levätä.

remontoikaa itsenne!
katso
loistaisitte halogeenien rinnalla.
pään tyhjennyttyä
voimme ylpeästi todeta:
viimein tiedämme kaiken.