39.

eivät ne jätä rauhaan

    hirveät kliseet

joten tule nyt sitten,

vie minut hukkaan

kuin hämärtyvä sametti

johon vaivun juuri ennen 

valkokangasjumalani

ensimmäistä henkäystä

38.

hänestä ei varmasti koskaan tunnu siltä

kuin sielu kiipeäisi kurkusta

sinertävin sormin ja hyppäisi

suusta ulos, juoksisi karkuun.

sitä yrittää tavoittaa

huutaa perään, minä huudan että

kaikki trapetsit katkeavat jos menet,

minä olen vain sivutuote

älä mene,

sävellän sinulle oopperan klingoniksi

jos se on se mitä haluat

mutta älä mene,

sinä menet

yötä vasten hymysi

halkaisee kasvot.

37.

veristä paahtoleipää, rakkaani

miten kiitollisia saammekaan olla:

voimme herätä ympärillämme

mustelmaiset seinät,

niiden läpi ei mikään astu

ilman lupaa.

36. x

mitä haluan sanoa

usko nyt näihin säröihin,

usko nyt?

hionko ne pois

piiloon pehmeisiin keuhkoihin

vuosien päästä, tiedän,

kätesi kylmä

painuu läpi rintakehäni

kuin itsestään,

ei lopulta mikään ole omaa.

35.

mitä minä solmuillasi

jotka auki väännettyinä ovat

vieläkin vähemmän kauniita

     mielellä täynnä tervaa,

mitä minä niillä tekisin?