sunnuntai 3. toukokuuta 2015

63.

korttipakka on lattialla levällään
mielen pienet kultaiset leijonat
kiertyneet kerälle uneen.
kaikista suurista näyistä
on tullut sokeripalan kokoisia
talo radan varrella
kirjan kannessa oma nimi
onnea
joko sinun kanssasi
tai sitten aurinko näkee minut yksin
ja hymyilemme toisillemme.
minä en koskaan aio lähteä täysin
jätän värini lainehtimaan ja leviämään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti