maanantai 27. huhtikuuta 2015

62.

karheat kultaiset hiukset 
peittävät laajoja alueita
joka hiekanjyvässä on sateenkaari
enempää en kerro, koska 
kevätrunoja on aivan tarpeeksi.
kun rautateillä ilmenee ongelmia huomaan haluavani liikaa;
reikiä ihoon
kauniita kankaita ympärilleni
lämpimiä hahmoja jotka puhuvat
lempeitä sanoja ja seuraavat kanssani väkivaltaviihdettä.
hiukset taipuvat väärin 
vain hetki kun itsekeskeisyys häiritsee.
pitäisi viedä kengät suutariin. 

tähän sitten jäätiin
en minä vielä ollut perillä

hiekkaan uppoutuneet kivet ovat kadottaneet merensä, ne muistuttavat simpukoita.


6 kommenttia:

  1. "tähän sitten jäätiin
    en minä vielä ollut perillä"
    jostain syystä tää oli mun lempikohta tässä runossa!

    VastaaPoista
  2. Mun lempikohta oli

    "enempää en kerro, koska
    kevätrunoja on aivan tarpeeksi"

    Jotenkin niin hyvin sanottu.

    VastaaPoista
  3. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista