maanantai 22. kesäkuuta 2015

76.

raahaat ruumistani
pitkin mutaista rantaviivaa
oudot endorfiiniryöpyt saavat
raajat nytkähtelemään aina välillä.
kuljetan kieltäni jalanjäljissäsi
päästän hiekanjyvät hampaisiin
  tanssimaan.
olet kutsunut minua
lukemattomilla nimillä
minä näyttänyt miten avataan ihminen, opettanut viettämään iltaa
tätä lyhyttä tuntia jossa elämä on.
me emme enää erota
toisiamme itsestämme, olemme puhuneet liian kauan:
sinun traumasi minun ihollani
sinussa päiväuneni ja ikäväni
en tiennyt että itsensä voi varastaa.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

75.

älä väitä että näet minussa Kleopatran
minäkin voin lakata
kutsumasta sinua rakkaaksi.
olemme oudoksuneet toisiamme
tapaamisestamme asti
useita kertoja olen yllättänyt sinut
pimeästä, tähtäämästä
vuoteeni suuntaan
mutta varmistimen naksahduksen kuulee aina. aamuisin
teeskentelemme jälleen
vaivihkaa yritän kaataa teehesi myrkkyä
mutta aina sinä huomaat
isket kupin seinään, sitten käsivarteeni
taas yksi teekuppi vähemmän.
me olemme kaunis pari
vieraatkin viipyvät aina myöhään
heidän lähdettyään kuluu tunti
sairaalloisen naurun tunkeutumiseen
kasvojemme läpi.

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

74.

             sain ilmapallon

hetken olen aseeton sen edessä
minut halutaan avata vieraalla kielellä
joka kerran oli tuttu
mutta minä muistan:
linnut jotka lentävät ikkunoihin
ja kerran lapsena
junassa julmannäköinen tyttö
näytti keskisormea kuin vilkaisin,
mietin sitä viikkokausia.
yhtäkkiä on kovin helppo löytää
terävä kulma johon puhkaista pallo -
näyteikkuna heijastaa
ohikulkevan hahmoni,
humaltuneessa sadismissa
väreilevän katseen

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

73.

me nielemme lääkkeen ja tunnemme kuinka pöly nousee iholta
avaamme ovet ja 
tuhat vauvaa konttaa sisään
vielä edellisestä elämästä tahmeina

me makaamme vieretysten
ja irrotamme toisiltamme raajoja äärimmäisen eroottisesti
latautuneessa tunnelmassa
me kaiverramme reikiä tunnelmaan ja lopulta syntyy tunneleita

niissä pureskelemme setelit
ja ne muuttuvat suissamme
tuntemattoman olennon lihaksi
me tunnemme kuinka kielemme jakautuvat kahtia -
me sytytämme ensimmäiset syntymäpäivämme tuleen

tiistai 19. toukokuuta 2015

72.

uni on melkein löytänyt minut
kun tulet valkeassa yöpaidassasi
seisahdat sänkyni viereen
olet niin hiljaa
että seinät väreilevät

avaat vatsasi.

sisällä on puutarha
jossa kaikki huokaukset pyydystetään
sanot:
anna hirviöiden nukkua tämä yö

maanantai 18. toukokuuta 2015

71.

voita sydän (1 kpl) !

-vie henkilö mahdollisimman kolhoon
rappioromanttiseen elokuvateatteriin
katsomaan jotakin joka sisältää joko
a. puista roikkuvia irtoraajoja tai
b. taiteilijan

-anna henkilölle mahdollisuus silittää mielenkiintoista otusta, mieluiten sellaista mitä ei oikeasti ole olemassa

-vie henkilö vesistön läheisyyteen ja anna hänen olla ensimmäinen
kylmissä aalloissa

-kirjoita henkilölle ajatuksia herättävä mutta vaikeaselkoinen teksti ja analysoi sitä seikkaperäisesti
-kerro henkilölle että hän on
täysin omaa luokkaansa vaikka
toisinaan onkin hyvin hämmentävä, ja
suutele häntä sateessa

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

70.

   kaikki planeetat ovat vain hedelmiä
joita määrätyssä tahdissa viipaloidaan
              valittujen lautasille.
                maista ja katso
      iho pingotetaan yli maiseman
           vuoristot puhkaisevat
          reittejä puhtaalle järjelle
      viisaampien lapset luistelevat
     ennennäkemättömällä pinnalla
            sinä lakkaat olemasta:
          jotain tarpeellista syntyy.

69.

tästä ei tule mitään!
kuulen oravien balladit
fasaanien itsemurhayritykset
ja liukastun karamellipapereihin.
tulin tänne jotta käärisitte minut
kirkkaaseen hopeaan
irrottaisitte rintaan takertuneet
ikkunattomat ajatukset, mutta te vain hymyilette heliuminkeveästi. karnevaalitunnelmaako?
sanoisin että oikeasti ette vain
kestä nähdä
auringon lävistämiä kämmeniänne.
toiset meistä voivat tanssia
kohti liekin sydäntä
minkään hapertumatta
toiset voivat nuolla menestyksensä kenen tahansa reisiltä -

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

68.

lupaa minulle
että halkaisemme rintakehämme
ja sulautamme osat yhteen
avaamme itsemme
kiiluaksemme aina pimeään,
yhdessä meillä on hopeaiset reunat.

67.

et ole ikinä ymmärtänyt
että ansaitset jumalointia
jossakin jonkun kaikki laulut
kertovat sinusta,
joku käynnistää julmimman painajaisensa
vain nähdäkseen vilauksen
kauneimman sivuhenkilön otsaa.

66.

emme ole kauniita enää
kun kahlaamme
julmiin alter egoihimme
murramme joka nuottiviivaston
sanomme: tikit jälkeenpäin.

tiistai 12. toukokuuta 2015

65.

vaivihkaa minuun on kasvanut
selvälinjaisia symboleita
jatkuvasti puhuvia,
aaltoileva, jatkuva modulaatio.
älä toista samaa sanaa
älä käske minua
jatkuva modulaatio!
kyllästyn varjooni
väreihin ja mielen painavuuteen
asfaltissa raahautuviin kasvoihin
(miksi harrastan kolmiportaista listaa?)
miksi 
mutta nyt
    pää sulkeutuu, senkin petturi
kas, terävä tyttö
persoonan jakautuminen tehokeinona
    nyt pois tieltä tai huudan
niin, ja sehän auttaa.

sunnuntai 3. toukokuuta 2015

64.

ketkä koputtavat
silmiesi eteen ja taakse
yhtäkkiä muodostamme
maailmankaikkeuden

63.

korttipakka on lattialla levällään
mielen pienet kultaiset leijonat
kiertyneet kerälle uneen.
kaikista suurista näyistä
on tullut sokeripalan kokoisia
talo radan varrella
kirjan kannessa oma nimi
onnea
joko sinun kanssasi
tai sitten aurinko näkee minut yksin
ja hymyilemme toisillemme.
minä en koskaan aio lähteä täysin
jätän värini lainehtimaan ja leviämään.

maanantai 27. huhtikuuta 2015

62.

karheat kultaiset hiukset 
peittävät laajoja alueita
joka hiekanjyvässä on sateenkaari
enempää en kerro, koska 
kevätrunoja on aivan tarpeeksi.
kun rautateillä ilmenee ongelmia huomaan haluavani liikaa;
reikiä ihoon
kauniita kankaita ympärilleni
lämpimiä hahmoja jotka puhuvat
lempeitä sanoja ja seuraavat kanssani väkivaltaviihdettä.
hiukset taipuvat väärin 
vain hetki kun itsekeskeisyys häiritsee.
pitäisi viedä kengät suutariin. 

tähän sitten jäätiin
en minä vielä ollut perillä

hiekkaan uppoutuneet kivet ovat kadottaneet merensä, ne muistuttavat simpukoita.


torstai 23. huhtikuuta 2015

61.

olen niin vastenmielisen varma tästä
unohtanut, että olen kiviä täynnä
kiinniommeltu vatsa, en välitä enää.
tämä aika ryömii sisääni tahrattomana
vetää keuhkot autuudesta pimeiksi
en ymmärrä, joskus oli
tyhjää kylmää betonipintaa silmänkantamattomiin.

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

60.

joka päivä minä sinua kutsun
useasti
kuiskin
revin kuumia käsivarsiasi lähemmäs
huudan että en enää jaksa
kummallista postia,
vielä minä puran tämän ruman kaupungin
tahdon kotiin
ja solmuvärjätyt lakanat
saatana, vastaisit joskus.

perjantai 17. huhtikuuta 2015

59.

en jaksa olla kylmä enää
terävän sumun ympäröimä
vilkuttaa takaisin kaukaa

ottakaa minut
taluttakaa
               kynttilämereen
minä lasken
haltioituneet silmäni irti.

58.

muutin.
tässä kaupungissa asuu vain hulluja
heidän nimensä vaihtuvat joka päivä
satamasta voi ostaa
friteerattuja perhosia ja hengityssuojia
ehkei pitäisi kertoa, mutta
minä en ole ikinä uskonut järjestelmiin
kaupunkien rajoihin ja muihin
vaikka nämä ihmiset väittävätkin
että ne ovat aina olleet.
tämän kaupungin kartta on
yllättävän painava kädessä
kuin se ei haluaisi
minun liikkuvan mihinkään

tiistai 14. huhtikuuta 2015

57.

minä löydän itseni
naakoista, pinnan alta
vesiväreistä
keinun horisontti iholla

askeleet kuin myrsky tai kissaeläin.
kauas katsovat silmät
kun kaipaan ilmakehiä
asumista puussa
kämmenelle mahtuvia lohikäärmeitä

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

56.

kerran rappukäytävässä tuli vastaan
omituinen ilmestys
se meni ohitseni, hymyili leveästi
ja jatkoi matkaansa. sen jäljessä kulki sinipunainen vana jotakin tahmeaa,
tuntematonta ainetta. 
otin sitä sormenpäähäni mutta se katosi; myöhemmin tajusin
sen imeytyneen ihooni. 
samana iltana sormen iho alkoi kuoriutua lopulta lihakin, kunnes luu paistoi esiin. käärin sormen ilmastointiteippiin, jottei minun tarvitsisi katsella sitä.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

55.

meistäkin tuli sellaisia
jotka kokonaisen päivän
seisovat kadunkulmassa
soittamassa kellopeliä kohtalokkaasti
kertomassa että loppujen lopuksi  
jokaisen täytyy itse
keinuttaa omaa kehtoaan,
elämä on käytännössä tikari
   kauneimmat umpikujat
   vahingoittavat eniten.
me janosimme uusia traumoja
koska tämä apokalyptinen onni
tuli liian lähelle
   me poimimme taivaankappaleet
   ja nielimme
   jotta kuulostaisimme aina siltä
   että meitä on juuri suudeltu.

lauantai 28. maaliskuuta 2015

54.

kun emme enää sopineet
istumaan päärynäpuun oksille
mahtuneet nukkekotiin
ja lisääntyvä valo tuli sietämättömäksi
hän nousi, suoristi raajat
astui omaan film noiriinsa
lunastamaan kymmeniä kuita
vieraiden miesten poskipäiltä.

minäkin nousin
pudistelin hameelta tomusokerin
ei kauaa kun kellot soivat
hong kong, hong kong
maailman kadut minullekin leveät
      on niin ilahduttavaa
      hylätä kaikki hypoteesit

nykyään sanomme:
me olemme nähneet
Auringon nousun ja tuhon
silti iankaikkisesti olet
inkiväärisisareni
minä en ole taideväärentäjä
ei, olen sisaresi
emmekä me puhu tuntemattomille.

perjantai 27. maaliskuuta 2015

53.

ainoa oikea tapa säilyttää appelsiineja
on jääkaapissa
hitaasti voi purkaa esiin
kasan kylmentynyttä lihaa
kaivautua sen lävitse
tahmein ruusunpunasormin
ja syödä.
joskus onnenaiheet ovat marginaalisia.

torstai 26. maaliskuuta 2015

52.

lepään pimeässä piikkimatolla
ja entiset hallusinaationi
ovat tuhoutuneet pahoin.
tämä on lempilevyni
maailmansielu on ihan kohta tässä
kämmenelläni
sinä kämmenelläni
minä sinulle kuin kämmenellä

kuljetaan näitä katuja
niin että takinliepeet liehuvat
kuin rikoselokuvissa,
hankitaan bonsaipuu
kahlataan planeettojen sävyissä.

maanantai 23. maaliskuuta 2015

51.

minä karkasin eilen
kyllästyin harmaaseen vyöhykkeeseen
kun olin vaihtanut nimeni ja maiseman
puhalsin kynttilät
edellisen elämäni syntymäpäiväkakusta.

uuden keveyden huumassa
laskeuduin liukuportaat metrotunneliin
halusin olla radikaali
joten päätin matkustaa
vaihteeksi metron katolla
sen tein, 

mutta asema jolla jäin pois
ei oikein sopinut toimintasuunnitelmaan
koska se ei ollut asema,
se oli kuolinpesä.

jonkin aikaa kiertelin
etsimässä mahdollisia salaisia tietoja
en löytänyt -
väijyin hetken
jumalallisten ilmestysten varalta
mutta ei tapahtunut mitään -
väsyin hiljaisuuteen
päätin vaimentaa sen
joten kiipesin pesään
ja nukahdin.

maanantai 16. maaliskuuta 2015

50.

Nietzsche,
   olen rakastunut
kirjoituskoneesi ääni tulee uniini

veit minut puutarhaan kerran
näimme kuinka jossakin kaukana
ilmajuna suistui raiteiltaan.
käänsin pääni pois
mutta Nietzsche, sinä katselit kauan
hievahtamatta, silmissä 
savua ja metallin nälkä

myöhemmin illalla
minä todella uskon symmetriaan
painaudun pöytäsi pähkinäntuoksuun
sinä kysyt säilyttäisinkö hampaitasi
kaulallani lasipullossa
sitten kun sinua ei ole.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

49.

kyllä minäkin olisin halunnut
ballerinaksi
kristallikruunuksi tanssiaisten yllä
mutta sade on huuhtonut
pehmeäksi ja värittömäksi
  eikä kukaan tule ja nosta vitriiniin
  en minäkään nostaisi
liikeradat kelluvat karkuun
ihon alle tiivistynyt ruoste liukenee irti
hitaina paksuina puroina rappio
peittämään vuosikertaposliinit.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

48.

TUUT anteeksi jos häiritsen
soitan siitä päästä
jonka lainasin takahuoneestanne
outoa, kyllä minä nyt vain
lainasin teiltä sellaisen
miten vain, miten vain mutta
se siis seuraa minua kaikkialle
kyllä, kaikkialle
en tiedä miten kertoa sille
että jatkuva askelissani kieriminen
on saanut sen kasvot ruhjoutumaan
se luulee olevansa
yhä kansikuvamateriaalia
vaikka on täysin hajalla
en oikein tiedä mitä seuraavaksi
tuonnäköisenä se on hyödytön...
satutteko tietämään
miten pää otetaan hengiltä?
Walking deadissahan ne ampuisivat suoraan aivoihin yhden laukauksen siististi nopeasti suoraan aivoihin
mutta ei sillä ole aivoja
eikä minulla ole asettakaan
on kyse ihmisoikeuksista, ymmärrättehän
arvokas kuolema ettei tarvitse
tuonne sieluntakaisiin metsiin
siellä on pimeääkin
anteeksi, toistatteko
missäkö? pää on täällä
niin, olen kotonani
se on katsellut minua koko tämän ajan
ei hätää
en usko sen ymmärtävän puhetta
niin, se on täällä
peilissäni
kertokaa nyt vain mi-   TUUT
haloo, mihin hävisitte
haloo?


perjantai 6. maaliskuuta 2015

47.

hän vakuutti olevansa
sielullisilta toiminnoiltaan
täysin normaali
mutta pimeässä hän katsoo seiniäni
kuin ne olisivat sidekudoksin tapetoidut,
loputtomasti kiintotähtiä sielläkin
missä toisille ei mitään.

myöhemmin häneen kasvaa uni
       keinotekoiset värit
ja kun hän on etäällä
voin taivutella painavat raajat
ympärilleni, ikään kuin
olisi selvää keitä olemme
      rakkaani, joskus näen
      piirteidesi alla
      täysin vieraat kasvot.

maanantai 2. maaliskuuta 2015

46.

tapanani oli joskus silittää naapurin vauvaa sen katsellessa vaaleanpunaisilla silmillään lastenvaunuista kun naapuri itse katseli muualle. kerran vauva kuitenkin nosti kätensä yhtäkkiä ja vetäisi syvän haavan kasvojeni halki. sekunnin sadasosa kului ennen kuin vereni ryöpsähti sen kasvoille. heti naapuri huomasi minut ja alkoi väittää, että yritin hyötyä hänen lapsestaan taloudellisesti. lähdin paikalta ja päätin muuttaa asunnostani heti seuraavana päivänä.

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

45.

vaikka joskus puhutkin
kuin hajottaisi ranteen
osaan ulkoa kämmentesi viivat,
tiedän miten purppuralta iltasi tuoksuvat
ja miten ne alkavat hajota, lauserakenteesi

minä tiedän, olen päätellyt että sinä olet
se joka runnoo onnen ihoni alle
ympäröi avarin vapauden kaduin,
sinä olet se jonka äänellä
asfaltin voisi laulaa uneen.

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

44.

en halua vaalein sävyin sisustettua asuntoa jossa eläminen on kiellettyä
jossa ei saa puhua ihmisyyden paljastaen
ja stemmat on valmiiksi kirjoitettu

haluan puulattian, pienen keittiön
ikkunan jonka äärellä 
voi katsella miten kaupunki nukahtaa
ja juoda suklaamaitoa viinilasista

eikä tarvitse piilottaa itseltään mitään
sitäkään että olit lempivirheeni
sitäkään että välillä on hetkiä
kun tahtoisin olla siellä missä tekin.

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

43.

sinä pilaat tämän eteerisen kivun
sinä tulet ja
kaikki kuolemat lähtevät eivätkä palaa
tuoksusi peittää minut
kuin sadut iltaisin pienenä

tiistai 10. helmikuuta 2015

42.

kyllä
olkaa hyvät ja lävistäkää 
tämäkin tulevaisuus, perkele
en usko että kukaan esittäisi
ihmistä sinua paremmin.
teidän äänenne ovat kuivia
megafonit haurastuvat
jos jollakulla on ongelma
niin haluan ilmoittaa 
että jos ei muuta, niin
minulla on terävät hampaat
ei siis tarvitse olla huolissaan
siirrämme pysäkit ja laiturit
ja kartat ja avaimet käsistäsi sivuun
niin voit keskittyä olennaiseen
kirjoittaa ylös askelvirtojen rytmit:
älä ole kierreportaat
jos voit olla kaislikko
se on mukavampi jaloille
ja jos ei ole
niin suuhun voi tunkea silkkihansikkaat
jotta huuto ei kuulu.

torstai 5. helmikuuta 2015

41.

silmät suljettuna
olet hetken niin lapsennäköinen.
minäkin tarvitsisin unta
mutta tekee mieli vain
kerätä ympärillesi
kaikki kauneimmat esineeni,
ja jos sinulta puuttuisi säkeitä
keräisin nekin
(mutta ei sinulta puutu)

silti löydän paljon
sellaista minkä olin jo unohtanut
ja muistan sinut, muistan
syntymäpäiviä
pehmeitä marmeladeja joka värissä
sydämeltäsi poimin
samoja kiviä kuin silloinkin.

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

40.

haluat tuntea minut?
öisin en välttämättä osaa
edes kirjaimia oikein.
käteni ovat kauneimmat
melkein paleltuneina
ja jos perustaisin ravintolan
sen nimeksi tulisi Sushihukka.
(pidän siitä että ranteitani purraan)
monet päivät ovat kuin kävelisi
pitkin silkkinauhaa,
kofeiinisormissa ei pysy mikään
minussa ei pysy mikään tarpeeksi kauaa
jotta se riittäisi.

maanantai 12. tammikuuta 2015

39.

eivät ne jätä rauhaan
    hirveät kliseet
joten tule nyt sitten,

vie minut hukkaan
kuin hämärtyvä sametti
johon vaivun juuri ennen 
valkokangasjumalani
ensimmäistä henkäystä

torstai 8. tammikuuta 2015

38.

hänestä ei varmasti koskaan tunnu siltä
kuin sielu kiipeäisi kurkusta
sinertävin sormin ja hyppäisi
suusta ulos, juoksisi karkuun.
sitä yrittää tavoittaa
huutaa perään, minä huudan että
kaikki trapetsit katkeavat jos menet,
minä olen vain sivutuote
älä mene,
sävellän sinulle oopperan klingoniksi
jos se on se mitä haluat
mutta älä mene,
sinä menet
yötä vasten hymysi
halkaisee kasvot.

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

37.

veristä paahtoleipää, rakkaani
miten kiitollisia saammekaan olla:
voimme herätä ympärillämme
mustelmaiset seinät,
niiden läpi ei mikään astu
ilman lupaa.

perjantai 2. tammikuuta 2015

36. x

mitä haluan sanoa
usko nyt näihin säröihin,
usko nyt?
hionko ne pois
piiloon pehmeisiin keuhkoihin
vuosien päästä, tiedän,
kätesi kylmä
painuu läpi rintakehäni
kuin itsestään,
ei lopulta mikään ole omaa.

35.

mitä minä solmuillasi
jotka auki väännettyinä ovat
vieläkin vähemmän kauniita
     mielellä täynnä tervaa,
mitä minä niillä tekisin?