54.

kun emme enää sopineet

istumaan päärynäpuun oksille

mahtuneet nukkekotiin

ja lisääntyvä valo tuli sietämättömäksi

hän nousi, suoristi raajat

astui omaan film noiriinsa

lunastamaan kymmeniä kuita

vieraiden miesten poskipäiltä.

minäkin nousin

pudistelin hameelta tomusokerin

ei kauaa kun kellot soivat

hong kong, hong kong

maailman kadut minullekin leveät

      on niin ilahduttavaa

      hylätä kaikki hypoteesit

nykyään sanomme:

me olemme nähneet

Auringon nousun ja tuhon

silti iankaikkisesti olet

inkiväärisisareni

minä en ole taideväärentäjä

ei, olen sisaresi

emmekä me puhu tuntemattomille.

53.

ainoa oikea tapa säilyttää appelsiineja

on jääkaapissa

hitaasti voi purkaa esiin

kasan kylmentynyttä lihaa

kaivautua sen lävitse

tahmein ruusunpunasormin

ja syödä.

joskus onnenaiheet ovat marginaalisia.

52.

lepään pimeässä piikkimatolla

ja entiset hallusinaationi

ovat tuhoutuneet pahoin.

tämä on lempilevyni

maailmansielu on ihan kohta tässä

kämmenelläni

sinä kämmenelläni

minä sinulle kuin kämmenellä

kuljetaan näitä katuja

niin että takinliepeet liehuvat

kuin rikoselokuvissa,

hankitaan bonsaipuu

kahlataan planeettojen sävyissä.

51.

minä karkasin eilen

kyllästyin harmaaseen vyöhykkeeseen

kun olin vaihtanut nimeni ja maiseman

puhalsin kynttilät

edellisen elämäni syntymäpäiväkakusta.

uuden keveyden huumassa

laskeuduin liukuportaat metrotunneliin

halusin olla radikaali

joten päätin matkustaa

vaihteeksi metron katolla

sen tein, 

mutta asema jolla jäin pois

ei oikein sopinut toimintasuunnitelmaan

koska se ei ollut asema,

se oli kuolinpesä.

jonkin aikaa kiertelin

etsimässä mahdollisia salaisia tietoja

en löytänyt -

väijyin hetken

jumalallisten ilmestysten varalta

mutta ei tapahtunut mitään -

väsyin hiljaisuuteen

päätin vaimentaa sen

joten kiipesin pesään

ja nukahdin.

50.

Nietzsche,

   olen rakastunut

kirjoituskoneesi ääni tulee uniini

veit minut puutarhaan kerran

näimme kuinka jossakin kaukana

ilmajuna suistui raiteiltaan.

käänsin pääni pois

mutta Nietzsche, sinä katselit kauan

hievahtamatta, silmissä 

savua ja metallin nälkä

myöhemmin illalla

minä todella uskon symmetriaan

painaudun pöytäsi pähkinäntuoksuun

sinä kysyt säilyttäisinkö hampaitasi

kaulallani lasipullossa

sitten kun sinua ei ole.

49.

kyllä minäkin olisin halunnut

ballerinaksi

kristallikruunuksi tanssiaisten yllä

mutta sade on huuhtonut

pehmeäksi ja värittömäksi

  eikä kukaan tule ja nosta vitriiniin

  en minäkään nostaisi

liikeradat kelluvat karkuun

ihon alle tiivistynyt ruoste liukenee irti

hitaina paksuina puroina rappio

peittämään vuosikertaposliinit.

48.

TUUT anteeksi jos häiritsen

soitan siitä päästä

jonka lainasin takahuoneestanne

outoa, kyllä minä nyt vain

lainasin teiltä sellaisen

miten vain, miten vain mutta

se siis seuraa minua kaikkialle

kyllä, kaikkialle

en tiedä miten kertoa sille

että jatkuva askelissani kieriminen

on saanut sen kasvot ruhjoutumaan

se luulee olevansa

yhä kansikuvamateriaalia

vaikka on täysin hajalla

en oikein tiedä mitä seuraavaksi

tuonnäköisenä se on hyödytön...

satutteko tietämään

miten pää otetaan hengiltä?

Walking deadissahan ne ampuisivat suoraan aivoihin yhden laukauksen siististi nopeasti suoraan aivoihin

mutta ei sillä ole aivoja

eikä minulla ole asettakaan

on kyse ihmisoikeuksista, ymmärrättehän

arvokas kuolema ettei tarvitse

tuonne sieluntakaisiin metsiin

siellä on pimeääkin

anteeksi, toistatteko

missäkö? pää on täällä

niin, olen kotonani

se on katsellut minua koko tämän ajan

ei hätää

en usko sen ymmärtävän puhetta

niin, se on täällä

peilissäni

kertokaa nyt vain mi-   TUUT

haloo, mihin hävisitte

haloo?

47.

hän vakuutti olevansa

sielullisilta toiminnoiltaan

täysin normaali

mutta pimeässä hän katsoo seiniäni

kuin ne olisivat sidekudoksin tapetoidut,

loputtomasti kiintotähtiä sielläkin

missä toisille ei mitään.

myöhemmin häneen kasvaa uni

       keinotekoiset värit

ja kun hän on etäällä

voin taivutella painavat raajat

ympärilleni, ikään kuin

olisi selvää keitä olemme

      rakkaani, joskus näen

      piirteidesi alla

      täysin vieraat kasvot.

46.

tapanani oli joskus silittää naapurin vauvaa sen katsellessa vaaleanpunaisilla silmillään lastenvaunuista kun naapuri itse katseli muualle. kerran vauva kuitenkin nosti kätensä yhtäkkiä ja vetäisi syvän haavan kasvojeni halki. sekunnin sadasosa kului ennen kuin vereni ryöpsähti sen kasvoille. heti naapuri huomasi minut ja alkoi väittää, että yritin hyötyä hänen lapsestaan taloudellisesti. lähdin paikalta ja päätin muuttaa asunnostani heti seuraavana päivänä.