keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

75.

älä väitä että näet minussa Kleopatran
minäkin voin lakata
kutsumasta sinua rakkaaksi.
olemme oudoksuneet toisiamme
tapaamisestamme asti
useita kertoja olen yllättänyt sinut
pimeästä, tähtäämästä
vuoteeni suuntaan
mutta varmistimen naksahduksen kuulee aina. aamuisin
teeskentelemme jälleen
vaivihkaa yritän kaataa teehesi myrkkyä
mutta aina sinä huomaat
isket kupin seinään, sitten käsivarteeni
taas yksi teekuppi vähemmän.
me olemme kaunis pari
vieraatkin viipyvät aina myöhään
heidän lähdettyään kuluu tunti
sairaalloisen naurun tunkeutumiseen
kasvojemme läpi.

2 kommenttia: