jokaisen tavun ja kämmenviivan
ja vaivatta telkeän sinut sanojeni väliin.
kunpa en sinua hallitsisi
et sinäkään hallitse minua,
kutsuvia lakastuvia lauseitani.
lumelempeydellä on
ovistasi niin helppo astua
käydä sisään
kuin ihoon uppoava skalpelli
syvin iskuin, painavin
vedoin raskaassa vedessä kuin
ne, jotka huokauksiasi ajavat,
kuolevat siiveniskut.
ei paljastu koko varjoni
et näe kasvojani kokonaan
jos näkisit,
et haluaisi enää
haaksirikkoutua minuun
korkeimpine aaltoinesi, minua vasten
hauraampina kuin mikään ennen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti