täytyikö sinun kuolla?
niin sievinä painautuivat
askeltesi jäljet sammaliin,
pehmeää uhkaa jota rakastan.
sinä katosit kastehelmien joukkoon
vaivuit hitaasti niiden lomaan
nyt olet muualla:
sylissäni ovat
enää kapeat raajasi
olet juossut
puhaltamieni savurenkaiden ohitse
minun ohitseni, jättänyt
jääaamun yksin valumaan
kaulaani pitkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti