maanantai 29. joulukuuta 2014

34.

sinä kuulut sinne,
missä linnutkin itkevät
lapsenpäänkokoisia kyyneleitä
missä suonet ovat puhtaat:
otan vyötäröltäsi kiinni,
marenkineito,
kuin kätesi
jotka vielä nukkuvat
hiljaa kaulaani sulattamassa
ennen kuin uni on irronnut ihosta.
Lähettänyt klo

2 kommenttia:

  1. Maria29. joulukuuta 2014 klo 9.38

    ihania sanoja tässä runossa, esim "marenkineito" ja "kätesi jotka vielä nukkuvat". Ja muutenkin pidän tosta tunnelmasta, vaikea selittää, mutta hieno!

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)