jossa ei saa puhua ihmisyyden paljastaen
ja stemmat on valmiiksi kirjoitettu
haluan puulattian, pienen keittiön
ikkunan jonka äärellä
voi katsella miten kaupunki nukahtaa
ja juoda suklaamaitoa viinilasista
eikä tarvitse piilottaa itseltään mitään
sitäkään että olit lempivirheeni
sitäkään että välillä on hetkiä
kun tahtoisin olla siellä missä tekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti