kuin hajottaisi ranteen
osaan ulkoa kämmentesi viivat,
tiedän miten purppuralta iltasi tuoksuvat
ja miten ne alkavat hajota, lauserakenteesi
minä tiedän, olen päätellyt että sinä olet
se joka runnoo onnen ihoni alle
ympäröi avarin vapauden kaduin,
sinä olet se jonka äänellä
asfaltin voisi laulaa uneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti