istumaan päärynäpuun oksille
mahtuneet nukkekotiin
ja lisääntyvä valo tuli sietämättömäksi
hän nousi, suoristi raajat
astui omaan film noiriinsa
lunastamaan kymmeniä kuita
vieraiden miesten poskipäiltä.
minäkin nousin
pudistelin hameelta tomusokerin
ei kauaa kun kellot soivat
hong kong, hong kong
maailman kadut minullekin leveät
on niin ilahduttavaa
hylätä kaikki hypoteesit
nykyään sanomme:
me olemme nähneet
Auringon nousun ja tuhon
silti iankaikkisesti olet
inkiväärisisareni
minä en ole taideväärentäjä
ei, olen sisaresi
emmekä me puhu tuntemattomille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti