olen rakastunut
kirjoituskoneesi ääni tulee uniini
veit minut puutarhaan kerran
näimme kuinka jossakin kaukana
ilmajuna suistui raiteiltaan.
käänsin pääni pois
mutta Nietzsche, sinä katselit kauan
hievahtamatta, silmissä
savua ja metallin nälkä
myöhemmin illalla
minä todella uskon symmetriaan
painaudun pöytäsi pähkinäntuoksuun
sinä kysyt säilyttäisinkö hampaitasi
kaulallani lasipullossa
sitten kun sinua ei ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti