61.

olen niin vastenmielisen varma tästä

unohtanut, että olen kiviä täynnä

kiinniommeltu vatsa, en välitä enää.

tämä aika ryömii sisääni tahrattomana

vetää keuhkot autuudesta pimeiksi

en ymmärrä, joskus oli

tyhjää kylmää betonipintaa silmänkantamattomiin.