k u l t a k a h l e e t
jokaisen viiltämään piiloutuneen
terälehden polun reunoilta
hän taittaa tieltäni
hänen äänensä värjäämä
vesi valuu poskilla
viipyillen
kuin -
paljaille jaloilleni puhaltavat
ketut salausvaa
hampaidensa raoista
niinä hetkinä, sielunsiskot,
sielunveljet, niinä hetkinä
hän puoliunta
minä vastavaipunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti