tähdetöntä pimeää jotta
tuntisin eläväni,
tulisin uudeksi
onnea täynnä
silmissäni savuperhoset
mataline äänineen
lupaan itseni teille
syvään vedän henkeä
sisääni jalokivet ja
silkin, yön kasvottomuuden
täydempää tyhjyyttä kuin
mikään ennen
siihen voin sukeltaa.
he sanovat:
kuolema pukee häntä
minusta ei jää jälkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti