lauantai 8. marraskuuta 2014

2.

rivien välistä katsot minuun
mielessäsi näet
minut vuosia sitten, näet
taskuni täynnä 
talteen poimittuja aarteita,
lapsen perhosenpyydystyssormien lomasta karkaavat 
ilmapalloni, sen epätoivon

näet tämän päivän olennon
minut yhä rakastamassa kuplamuovia
minut, paljain jaloin
pitkin puulattioita, pyörähdykseni
minut, 
huokaavat paperihaavaiset silmät
lasimurskassa

4 kommenttia:

  1. Hei! Onkohan minulla kunnia olla ensimmäinen kommentoija blogissasi. Vasta-aloiteettu blogi tämä kyllä onkin, mutta silti kurjaa, ettei tänne ole vielä tullut jälkiä käynneistä. Itse ainakin olen kunnon kommenttihaukka...

    Runoon, pidän perhosenpyydystyssormista, samaan aikaan häkki ja viattomuus. Samoin "yhä rakastamassa kuplamuovia" lämmittää mieltä kuvaavalla konkretiallaan (ja samaistuttavuudellaan!). Rytmissä ehkä olisi vielä hiomisen varaa, yhden sanan säkeistöt kaipaisivat vielä paremmat perustelut, jotta ne kannattaisi jättää irrallisiksi. Kuitenkin, tästä runosta saa otteen ja se kutittelee mieltä kuvannollisuudellaan. Poikkean täällä varmasti myöhemminkin katsomassa, miten kehityt! Alku ainakin näyttää lupaavalta:)

    VastaaPoista
  2. hienoja runoja ja hyvin valittuja sanoja, "huokaavat paperihaavaiset silmät lasimurskassa"- aiheutti jonkinlaisen kylmän väristyksen. :)

    VastaaPoista