8.

ilma on täynnä

helmiäiskuolemia.

takinliepeesi ovat menneet,

tunnen jokaisen pienen kiven

jalkojeni alla

  minäkin olen

  paikalleni puutunut.

      edellisessä päässäni

      muistin, kuinka kiivetään

      taivasta kohti kasvaviin tikapuihin

saatoin altaan pohjassa

pitää kädestäsi hetken.

nyt kaikki lempisanani

ovat kuivuneet kokoon

mutta yhä ihoasi vasten 

perhosen siipinä lepattavat ripseni,

yhä sinä minut tunnet.