ääntäkään päästämättä
ystäväni, paljaille askelille
ruoho on kylmä
kuvittelen sinut
kuljet ympyröitä
yönvihreiden korsien seassa
jätä pimeyden puhe,
puutarhaan haudattu ystäväni,
puhe kuihtuvista kukista.
unohda merkkien jättäminen,
etkö vain painaisi päätäsi
lehtisuonien pehmeään harmoniaan
et sinä minusta lähde,
en minä sinusta.
Kiitoksia, Tuuli!
VastaaPoista